03 heinäkuuta 2016

Tänään ei nukuta ja kapteeni käskee



Perjantaina lähdimme Tiinan kanssa suunnittelemallemme yölenkille. Lähdimme liikenteeseen kymmeneltä, läträten ensin hyttysmyrkyllä. Lenkkeilimme hiekkasärkille syömään vähän yöpalaa ja katselemaan auringonlaskua. Harmiksemme oli melko pilvistä ja tuulista, mutta kyllä rannalla kelpasi pötkötellä. Tuikku nautti ja se ui ihan hurjan pitkälle järvelle, pariinkin kertaan. Kaksi palloa se sinne aallokkoon hukkasi, kovin sitkeästi kyllä etsi. Jedikin harjoitteli uimataitoja, hienosti manssi säntäili kamujen perään, mutta viipelsi takaisin kun aalto pyyhkäisi yli. Hupsu kaveri! Tuikku oli ihan väsy, kun takaisin tuli uintireissuiltaan. Puolen yön jälkeen metsästä tuli hiljainen, mutta kaikenlaista rapinaa ja surinaa kyllä kuului. Näimme rusakon, minä löysin sammakon ja päästäinenkin siellä polulla vipelsi. Koirilla oli ihan huisin lystiä ja kun kahden aikaan yöllä kotiuduimme, alkoi jopa Vilkku samantien nukkua. Ilman muuta uusiksi näinä ihanina kesäöinä!



Tänään lähdimme Hannan matkaan Helvetinjärven kansallispuistoon. Tavanomaisesta kävelystä ja rämpimisestä poiketen lähdimmekin vesille. Hitsi vie ku jännitti, paatti ku keikku ensinnä mukamas niin paljon. Keikuttiin kanootilla ensin vähän ilman koiria, kun harjoittelin perusteita. Sitten tessut kyytiin ja vesille. Täytyy kyllä sanoa, että tuolta perspektiivistä kaikki näytti kauniimmalta ja ainutlaatuiselta. Eikä vesillä ole edes ruuhkaa, kuten poluilla, pari kuikkaa näimme. Ihastelimme lumpeenkukkia, pystysuoria kallioseinämiä ja kaatuneita puita, joista yksi koivu teki kauniin kaaren järveen. Voiko parempaa ollakaan.

Vilkku otti homman tosi lunkista, rauhoittui nopeasti ja tähyili vain maisemia. Menimme rantaan syömään eväitä. Vilkku suhtautui hyvin paikalla oleviin leirikoululaisiin. Vähän se nosti metelin kun paikalle saapuneet retkeilijät pääsivät sen yllättämään ja samaan syssyyn paikalle sattui vielä koirakin. Äkkiä nuorikko tasaantui, kun käytiin vähän kävelemässä, moikattiin retkeilijät uudelleen ja käytiin tervehtimässä paikalle saapunutta koiraakin. Vilkulla oli kova tarve varmistaa, ettei se ole uhka.

Evästyksien jälkeen kompuroimme vielä kolulla kuvailemassa ja hengaamassa. Ainoat auringonsäteetkin sattuivat siihen kohtaan. Takaisin meloessa tekniikkani olikin jo ihan uutta luokkaa ja matka eteni joutuin. Vilkku hyppäsikin käskemällä rannemmassa järveen. Aurikin meni, mutta näytti melko närkästyneeltä manaatilta, kun piti kanootin perässä polskutella. Kaiken kaikkiaan ihana päivä ja huikea kokemus! Kiitos seurasta ja opastuksesta Hannalle ♥




Lenkkeiletkö sä öisin? Löytyykö muita kanoottikoiria?

10 kommenttia:

  1. Hienot on maisemat! Mukavaa että oot jaksanu nähdä vaivaa, ja laittanut viedoita vielä lisäksi! Tykkään! :)

    VastaaPoista
  2. Mie haaveilen kanootilla koiran kanssa melomisesta ja sup lautailusta! Suppaus ois niin siistiä, ja haluan kyllä kokeilemaan.

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus! Mekin käytiin lauantaina Helvetinjärven kansallispuistossa kolulla. Todella hieno paikka, varsinkin kolupolku ja sieltä eteenpäin. Ihana Vilkku ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me on kans viime kesänä koluttu koko puisto läpi, nyt katseltiin vähän eri näkökulmasta :)

      Poista
  4. Kauniita maisemia ja nättejä koiria. Kesäyöt ovat ihania, niissä on taikaa :) !

    VastaaPoista

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)