Näytetään tekstit, joissa on tunniste erikoispostaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste erikoispostaus. Näytä kaikki tekstit

18 joulukuuta 2023

Koirakulut 2992,07 €



Vuosi on loppusuoralla ja suunnitellut kulut menneisyyttä. Oletamme ja toivomme siis että loppuvuodelle ei osu yllättäviä hankintoja tai eläinlääkärikuluja ja siten uskallan julkaista tämän vuoden kuluraportin. On tämän vuoden summa vähemmän kuin viime vuonna, mutta silti melko suuri summa! Vähempikin olisi riittänyt.


Harrastukset 1224,6 €

Kolmen seuran jäsenmaksut (kahdesta erosin nyt kun ei jouda joka paikassa ravata), vuoden lisenssi (kertalisenssikin ois riittänyt), valkut, leirit, taipparit, näyttelyt, koemaksut ja smartDOG testi. Osu monta kertaluontoista kulua samalle vuodelle kuten taipparit, smartDOG ja näyttelykäynti. Utelias luonne 😄

Terveys 1147,06 €

Pari käyntikertaa koirahierojalla ja Savun yllättävä silmätulehdus. Kummankin koiran rokotukset, Loimun terveystarkit ja loppuvuonna molempien koirien hammashuolto. Menihän siinä vaikka ilman terveysmurheita säästyttiin melko hyvin.

Ruoka 456,16 €

Tähän kului nyt enemmän kuin viime vuonna. Joskin tein treeninameja itse nyt vähemmän. Oikeastaan instaseuraajan (kiitos!) suosittelemat Koiramo treenimakkarat on olleet tosi käypiä myös kriittisen "minä en sitten sitä tätä" minunkin mielestäni. Kelpo vaihtoehto sisäelimille jos ei ehdi kokkailla tai jos säilyvyys pitää taata myös kesähelteillä. Noin muuten koirat söivät saatua hirvenroipetta, puoleen hintaan löytynyttä lammasta, ylämaan karjan luita ja nappulaa. Edellisvuoden toriostos nappulat loppuivat ja siirryimme paremman puutteessa käyttämään Alvarin nappuloita. Ollaan oltu tyytyväisiä Ötökkään ja Vakaaseen.

Ruokakuluihin vaikuttaa paitsi se mitä koira syö, myös se mikä koira on kyseessä. Meidän koirat ovat kastroitu uros 19 kg ja nuori narttu 9kg eli kohtuullisen pienet koirat. Ruokamäärä päivittäin ei siis ole kovin iso, etenkin jos meiltä ihmisiltä jää yli jotain koirille sopivaa. Ruokakuluja ei siis suoraan voi verrata toisten koirien ruokakuluihin eivätkä ruokakulut ole sinänsä säästökohde: ilman ruokaa koiraa ei voi jättää.

Varuste 198,9 €

Ostin meille hyppyesteet joita käytettiin kesällä pari kertaa kunnes kiinnikkeet hukkuivat. Odottavat korjausta ensi kesään ja ehkä sitä olisi taas voinut kahdesti harkita mikä on käyttöaste varmasti. Kaverilta ostin koirille Kainpon kahden koiran vetoliinan ja se oli hyvä ostos se! Vielä koittaa ne päivät, kun pääsen iltaisin juoksemaan aina kun haluan. Samoihin kuluihin on laskettu myös Loimulle ostetut vetovaljaat.


Ensi vuoden kulut ovat todennäköisesti pienemmät, ellei tapahdu jotakin katastrofia. Toistaiseksi en aio kisata, joten se laskee kuluja automaattisesti. Johonkin valkkuun yritämme päästä ja koiraleirejä odotan innolla. Kenties ensi vuonna aktivoidun taas maistuvien treeninamien tekemisessä, koska kyllähän koirien ilme loistaa kun palkkana on sisäelimiä. 😁

Laskiko joku lukijoista koiraan meneviä kuluja? Kysyttävää aiheesta?

26 tammikuuta 2023

Ennen ja jälkeen kuutamokuvat

Tässä viimein muutamo kuunvalossa otettu kuva, ennen ja jälkeen versiot. Kuvien lataaminen saattaa tovin kestää kun menin koodaamaan nämä täysikokoisina kuvasivultani. Jokainen kuva on otettu lainajalustaa käyttäen. Runkoni on Canon EOS 6D ja objektiivi oli jo hiukan kulahtanut Canon 35mm f/2.0 

Kaikki kuvat siirtyivät kamerasta Lightroom Classicin puolella ja ne on käsitelty sillä taidolla jota itselle on ehtinyt karttua. Paremmat tekee totta kai paremmin, kuin meikäläinen.

Jokaisen kuvaparin alla (en onnistunut koodaamaan näitä rinnakkain, joten tällä mennään) on raakaversion asetukset. Kenties niistä saa aloittelija osviittaa. Muutamien kuutamokuvausten jälkeen sanoisin, että kokeilemalla oppii parhaiten.

Asetukset kuvissa eroavat toisistaan sen mukaan, kuinka valoisaa luonnonvalolla sattui olemaan. Esimerkiksi otsalamppu toi kuvaan roimasti lisää valoa, kun taas nuotiolle kuu ei valaissut kuvaushetkellä. Itse nuotio taasen ei valaise erityisen paljon, joten valotusaikaakin oli pidennettävä. 

Savu on pomminvarma paikallaan olija näissä kuvauksissa, se ei liikauta korvaansakaan. Sen sijaan Loimun osuus nuotio kuvassa oli ihan tuurista kiinni, mutta yhden kuvan verran onnistuttii. Ensi kerralla viilaan muutamaa juttua - oma jalusta ainakin pitäisi hankkia.

Asetukset
ISO 2000 
Aukko f/2.0
Suljinaika 1/5 sec

Asetukset
ISO 2500 
Aukko f/2.0
Suljinaika 0,6 sec

Asetukset
ISO 5000 
Aukko f/2.0
Suljinaika 1/15 sec

Kysy jos mietityttää tai jätä muuten vain palautetta näistä!

01 tammikuuta 2023

Tavoitteet 2023

Suuntaa antavia tavoitteita seuraavalle vuodelle ja pieni tsekkaus miten pääsimme viime vuoden tavoitteisiin. Suhteeni tavoitteisiin on kehittynyt vuosi vuodelta; tykkään asettaa niitä harrastukseeni, mutta ne eivät määräile koko elämääni tai määritä minua ihmisenä.

Vuosi 2022 opetti paljon ja vei koiran koulutuksessa syvälle. Molemmat koirat hiovat taitojani ahkerasti treenikentillä.

Savun kanssa tavoittelimme rallytokon voittajaluokasta hyväksyttyä tulosta. Sen saimme 💙 Tokosta tavoittelin koularia, mutta sitä emme saaneet. Aioin myös opettaa kantarellien ilmaisun maastossa ja ottaa tänne videota käsittelyharjoituksistamme. Kumpikin jäi toteuttamatta 😂

Loimun kanssa toivoin yhteistä kuplaa ja hyvää suhdetta. Harrastustaitojen pohjia ja retkikoiran perustaitoja, sekä käsittely- ja varusteidenpukemisen sujuvuutta. Teimme Loimun kanssa kaikkea, vaihtelevalla menestyksellä. Loimu inhoaa varusteiden pukemista edelleen, mutta retki- ja arkikoiran taidot se hanskaa hyvin. Yhteinen kuplamme poksahtelee muiden silmien alla, mutta koen meillä olevan hyvä suhde. Nyt ollaan jo tutumpia toisillemme, kuin vuosi sitten.

Kansallispuistojen keräily jatkui ja kävimme päiväseltään Selkämeren kansallispuistossa. Tilaisuus oli jo tosi lähellä, mutta Tiilikkajärvi ja Hiidenportti jäivät taas näkemättä. 

Sitten ajatuksia ensi vuodelle.


Savu

Toko AVO liikkeet kokonaisuuksiksi. Kisatreeniä kimppatreeneihin ja sujuvuutta paikalla istumiseen. Kehään menot, siirtymän, liikkeen alut ja muut liikkeiden ulkopuoliset asiat haltuun ja tutuiksi molemmille.

Koetavoitteita ei ole, koska toistaiseksi kisaaminen aiheuttaa itselleni niin hirveän olon (ahdistusta ja kaikkea muuta mikä ei ole enää normaalia jännitystä) ettei ole järkeä kiusata sillä itseä ja koiraa. Kisataan sitten, kun asia on työstetty ja kisaaminen tuntuu hyvältä. Ehkä tänä vuonna, tai vasta ensi vuonna. Olen siitä onnekkaassa tilanteessa että tykkään treenata koirien kanssa tavoitteellisesti myös ilman koetavoitteita. 

BH-koe treeniä, etenkin pitkä paikkis ja henkilöryhmä. Ylipäänsä selvitys mitä BH-koe vaatii ja ehkä voisi olla hullu ja käydä siellä.

Rallytokon VOI/MES liikkeet haltuun yksittäin ja radalla. Harjoitellaan vihje uusimiseen sujuvaksi ja lähtörutiineja. Erilaiset häiriöt radalla haltuun, etenkin eri etäisyyksillä seisovat ihmiset.

Savulle (ja itselle) yleisesti erilaiset ihmishäiriöt haltuun harjoittelemalla. Tässä taitaa olla oma päänsisäinen työstäminen huomattavasti koiraa isompi.

Uutena harrastuksena olen päättänyt kokeilla Savun kanssa noseworkia. Ollaan tehty hajutyöskentelyä huviksemme kotona ja Savu osaa etsiä sisätiloissa kahvipapuja ja kantarelleja. Uskon että nosework olisi Savulle mielekästä. Itsestäni tuntuisi virkistävältä tehdä välillä tovi jotain muuta ja ehkä suhtautua johonkin tekemiseen rennommin, kuin jatkuvasti haastaa itseään uudestaan ja uudestaan tottelevaisuuslajeilla.


Loimu

Loimun kanssa jatkamme yhteisen kuplan luomista ja pohjataitoja tokoon ja rallytokoon. Vilkkaan koiran ohjaaminen vaatii vielä harjoittelua, mutta sujuu paremmin kuin aiemmin. Vahvistetiheys ja sopivat vahvisteet ovat Loimun kanssa olennainen asia; paljon juoksemista siis.

Loimun kanssa aion kokeilla vetoa. Olen tehnyt vetoa enemmän vähemmän jokaisen koirani kanssa, joskaan Savu ei syttynyt hommaan kovinkaan hyvin joten sen vetovaljaat lähtivät uuteen kotiin. Loimu kuitenkin rakastaa juosta, joten miksipä ei. Ensisijaisesti koirajuoksu on kiikarissa. Kisatavotteita ei ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos oikein innostutaan ja opittaisiin olemaan ohitettavina.

Toinen harrastevaihtoehto on jälki sitten sulan maan aikaan, josko me siinäkin jollekin mallille päästäisiin. On tosin jonkin koulutettavaksi mentävä kun en lajista mitään tiedä.

SmartDog kongitio testi on suunnitteilla loppuvuodelle, kun Loimu täyttää kaksi vuotta.

Terveystarkit (lonkat, kyynäret, selkä, silmät, polvet, sydän) olen kaavaillut hoidettavaksi nyt alkuvuodelle.

Näyttelytreenit. (En olisi ikinä uskonut että MINÄ kirjaan näitä tavoitteeksi😂) Koska tykkään oppia uutta ja pyrin nykyään olemaan aiempaa huolellisempi, Loimu alkaa opiskella näyttelyissä piipahtamista varten näyttelytaitoja. En välitä kuristaa koiraani, joten tässä riittääkin tekemistä, että Loimu ravaisi hihna löysällä muiden koirien kanssa. Yrittänyttä ei laiteta 😂 Jos emme onnistu vielä tänä vuonna, mennään näyttelyihin sitten ensi vuonna.


Molemmille koirille vähän kuin tavoitteina on koiraleirit. Me tykätään telttailla ja treenata hyvällä porukalla osaavien kouluttajien opissa, joten leireille lähdetään vaikka koetavoitteita ei toistaiseksi olekaan.

Tälle vuodelle toivon hiukan vähäisempiä flunssapöpöjä kuin viime vuonna. Ja voi kunpa järjestyisi retket uusiin kansallispuistoihin, ehkä peräti roadtrip pikkuväen ja koirien kanssa. Kunhan arki rullaa ja pääsemme metsäilemään, kaikki tavoitteiden toteutumiset on pelkkää extraa. Onnea on että mulla on kuitenkin terveet koirat, joiden kanssa olla ja elää 💙💛

31 joulukuuta 2022

Katsaus vuoteen 2022

Perinteinen vuosikooste on taas vuorossa ja todettava on, että olipahan vuosi! Mentiin tunteella, taidolla ja tuurilla, nähtiin ja koettiin. Välillä meni myös tunteisiin ja lapa oli pystyssä mokan merkiksi. Montaa meninkiä ja vaihetta, koiraharrastuksen parissa pääasiassa pelkkää kivaa. Emme tehneet koirineni vuoden aikana ihan kaikkea sitä mitä aioin, mutta meille osui monta kivaa odottamatonta tilaisuutta. Tänä vuonna opin paljon ja voin katsella taakse pääasiassa hymyillen. Oppia ikä kaikki. Teksti on viimeistelty kuumeen ja yskän kourissa joten laitettakoon kehno kirjoitusasu ja kirjoitusvirheet sen piikkiin.


Vuosi 2022 aloitettiin jouluksi saapuneen uuden laumanvahvistuksen, Loimun kanssa. Pentuarki rullasi mukavasti ja Savu otti Loimun hyvin vastaan. Kävimme Canisport hallilla omatoimisesti ja kimppatreeneissä. Aika nopeasti tuli selväksi että Loimu ei odottele kehän laidalla huomaamattomasti edes treenikaverin kanssa. Asiaa on työstetty tähän päivään asti ja huomattava kehitys on havaittavissa.

Loppiaisena tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun aloin keräämään paikallisesti tokoon treeniryhmää. Saatiinkin Instagramin kautta kiva porukka kasaan ja meillä oli heti ensimmäiset treenit tammikuun lopulla Canisportilla. Sittemmin ryhmän kanssa on treenattu kuukausittain eri halleilla (DiuDiu, Kramie, Taidogas, Koirakeskus Hau) ja kesäaikaan kentällä. Enpä olisi arvannut, että ideastani seuraa lopulta jotain näinkin kivaa. Oon tykännyt kimppatreeneistä tosi paljon ja toivon että oon ollut vastavuoroisesti avuksi myös muille treenaajille.

Tammikuun luetuin Pentu- ja lapsiarjen yhdistäminen 1/2022

Savun kanssa osallistuimme Jaana Pohjolan Reaktiiviset ryhmässä 1/2022 koulutuspäivään. Saatiin koulutuspäivästä paljon irti ja ahkeroitiin harjoitusten parissa omatoimisesti. Muutos miltei vuoden takaiseen Savuun on valtava. Se ei tavanomaisissa treenitilanteissa enää jännitä ihmisiä liiaksi ja reaktiot jännittävissäkin tilanteissa ovat paljon laimeampia kuin aiemmin. Nuuskumatto on vakiintunut osaksi Savun treenejä, se tykkää haistella ja luvalla haistelu on vähentänyt hallin lattioiden nuuskimista kesken treenin.

Talvella Loimulla oli aika paha ripuli mikä varjosti alkutaipalettamme. Kävimme asian tiimoilta eläinlääkärissäkin ja lopulta suolisto rauhoittui antibiootilla. Ei onneksi ollut kyse mistään loisesta tai muusta vakavasta. Todennäköisesti Loimu sai jonkin ripulitartunnan hallilta, pikkupentu kun on kaikelle vähän aikuista herkempi. 

Talven katsotuin video

Kävimme talvella ahkerasti hallilla ja myös lähiretkeiltiin. Loimu oli viime talvena niin pieni, että sen retket menivät suurelta osin ahkion kyydissä vauvamakuupussissa nukkuen. Ehdittiin talvella tavata myös Loimun velipoika Joikua, kaksikosta tulikin liuta kuvia Sisko ja sen veli 2/2022. Loimu oli mukana myös Kramiella ja DiuDiulla, tutustumassa uusiin halleihin. Tuolloin Loimu oli vielä niin pikkuinen, että treenaaminen oli sen kanssa oli melkoisen helppoa. Pieni pentu kun ei silloin vielä halleilla nähnyt muuta kuin minut ja omat herkkunsa. Oi niitä aikoja 😂

Alkutalvesta me saatiin myös tieto, että meidät valittiin ILOMME lähettilästiimiin 😍 Kulutinkin koulutusmateriaaleja verkossa tosi paljon ja tietotaitoni etenkin koirien lihashuollosta ja jumppaamisesta karttui. Tein myös joitain yhteistyöpostauksia ILOMME materiaaleista tänne blogiin, kaikki yhteistyötekstit löydät tästä linkistä. Olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja kokemuksesta 💙

Talven suosituin postaus Koirieni toiminnallinen ruokinta 2/2022

Savun kanssa ilmottauduin tokon kuukausivalkkuun ja lopulta hallilla mukana touhusi Loimukin. Yön yli retket pidettiin Savun kanssa kahdenkeskeisinä. Yksi hyytävä yö nukuttiinkin lähilaavussa ja onpa ne vain kuutamoyöt kauniita. Ehdittiin Savun ja Savun koirabestiksen kanssa myös hiihtoretkelle. Kyllä sitä pentu/lapsiarjessa arvostaa aikuista koiraa, jolla on jo kaikki taidot hanskassa. Hiihtoretki aikuisten koirien kanssa olikin luksuslataava. Joitakin retkitunnelmia kirjoitin ylöskin postuakseen Laavuyö ja hiihtoretki 2/2022.


Kalenterissa vaihtui maaliskuu ja kevättä odoteltiin. Talvisen kelin vallitessa hallitreenit jatkuivat ja Loimu pääsi käymään lampaillakin. Itse olin kyllä ihan totaalisen pihalla aivan uuden aluevaltauksen parissa, mutta Loimulla oli kaiketi homma tassussa.

Maaliskuun luetuin Tokotäyteinen viikonloppu +lampaat 3/2022

Muutama reissu keväällä peruuntui oman sairastelun vuoksi. Koko perheen ollessa kipeänä, päätin silti seurata koirien päivän ajankulua. Julkaisinkin blogissa postauksen Viiden päivän aikabudjetti 3/2022 jossa kävin läpi kummankin koiran päivän touhut silloin, kun emme pystyneet tarjoamaan mitään ihmeellistä. Pidän koirien havainnointia mielenkiintoisena ja todennäköisesti pidän kirjaa aikabudjetista taas jossakin vaiheessa ensi vuotta. Tärkein mittari ajan mittaamisen sijaan on se, ovatko koirat tyytyväisiä vai eivät.

Keväällä me käytiin Maarit Hellmanin tokokoulutuspäivässä 4/2022. Saatiin sieltä paljon ideoita ja tänä päivänä tuolloin saadut läksyt on molempien koirien kanssa hanskassa. Ajatelkaa, että jopa Loimun kanssa 😝 Saan koulutuspäivistä aina ihan uutta treeni-intoa ja keväällä ahkeroitiinkin olohuoneen nurkassa niin jumppaa kuin perusasentoa ja vihjeiden erottelua.

Huhtikuussa ehdittiin myös retkeillä ja Savun kanssa nukuttiin yö lumihangella kuutamon alla. Tämä postaus kipusikin suosituimpien joukkoon ja yö kauneudellaan oli kyllä hienoimpia maastossa viettämiäni öitä. Into yökuvaukseen etenkin koiran kanssa on vain kasvanut. Savu on ihan huipputaitava yökuvauksessa, sillä se osaa pysyä minusta kaukanakin aivan hievahtamatta paikallaan. Toivottavasti kuluvana talvena päästään taas ikuistamaan koira ja kuutamo.

Huhtikuun luetuin Kuutamoyö hangella nukkuen 4/2022

Koko kevät meni ihan hurjan nopeasti multitaskingin säestämänä. Kaiken muun arjen ohella olin ahtanut kalenterini varsin täyteen koiramenoja ja tästä huomautti niin isäntä kuin omakin jaksaminen. Hauskanpidosta on kuitenkin vaikea karsia enkä minä tykkää perua sovittuja menoja, joten kevään viikonloput käytettiin tehokkaasti. Savu ja Loimu matkustivat kanssani Kuopioon ILOMME miittiin. Lyhyehkön miitin jälkeen suuntasimme hotellille ja sieltä käsin tehty lenkki on jäänyt kyllä mieleen. Huh sentään, me seikkailemassa uusissa paikoissa maastokartan kanssa on ei hyvä mutta selvittiin 😂 Reissun kruunasi vierailu Tervossa Savun sukulaisia tapaamassa ja niin vain Loimukin istui sukukokoukseen hyvin mukaan. Reissupostaus löytyy otsikolla 41h seikkailua 5/2022.

Kevään suosituin postaus Remmirähjän omistaja 5/2022

Toukokuussa matkustimme Loimun kanssa Helsinkiin (mukaan lähti myös veljen vaimo Jenni avuksi) kuvauksiin. Spontaanisti ehdotin Loimua malliksi Polar Barks mallihakuun ja yllätyksekseni islanninlammaskoira olikin haluttu kuvattava. Alle puolivuotias Loimu oli kuvauksissa hiukan huligaani, mutta lopulta onnistuttiin. Kuvauskeikka johti kaupalliseen yhteistyöhön ja voimme lämpimästi suositella Polar Barksin tuotteita - kotimaisuus on minulle tärkeä arvo ja heillä on asiakaspalvelukin kohdillaan 💛 Tutustu Polar Barksin sivuihin ja bongaa sieltä Loimu.

Kevään katsotuin video

Savun kanssa kävimme heti kesäkuun alussa rallytokokokeessa yli puolen vuoden tauon jälkeen Rallytokokoe Ikaalinen 4.6 6/2022. Saimme hyväksytyn tuloksen ja kokeesta jäi kiva fiilis. Harmillisesti tämä jäi tältä vuodelta ainoaksi tulokseksi rallytokosta. Jatkoimme hyvillä mieli Savun ja Loimun kanssa tokoleirille. Tämä oli Loimun ensimmäinen telttareissu ja voi miten paljon ihania muistoja tuolta jäikään. Toivottavasti päästään tokoleirille ensi vuonnakin, kuluneen vuoden reissupostauksen voit lukea otsikolla Tokoleiri Jämijärvellä 6/2022.

Savun kanssa kahdenkeskeisten tekemisten lisäksi lähdettiin seikkailulle myös tyttöjen kesken. Loimu ja kaksivuotias tyttäreni ovat tiivis parivaljakko ja reissu Pukkilaan heidän kanssaan sujuikin mukavasti. Kävimme Loimun kanssa tapaamassa Loimun omistajaa (Loimu on minulla siis sijoituksessa) ja Metsäkasteen kasvatteja. Kuvia ja kuulumisia reissusta enemmän voit lukea tuolta Metsäkasteen issikkatapaaminen 6/2022

Kesäkuun luetuin Pitääkö koiraa komentaa? 6/2022

Heinäkuun helteet veivät vähän mehut ja Savun kanssa rallytokokoe ei mennyt putkeen. Tuttu koekenttä vaihtui meille vieraaksi halliksi ja se oli sitten siinä. Loimun kanssa käytiin Control Unleashed koulutuspäivässä 7/2022 ja 1-2-3 peli on vakiintunut toimivaksi työkaluksi moniin tilanteisiin. Minun pitäisi perehtyä aiheeseen vielä lisää, sillä käytännön harjoitukset toivat itselleni ihan uusia näkökulmia ja oivalluksia. Koulutuspäivän jälkeen me suunnattiin rähjääntyneinä vielä kuvattaviksi. Savu ja Loimu eivät olleet taajaman maastoissa ihan parhaimmillaan, mutta niin vain kuvaukset toteutettiin koirien ehdoilla ja meiltä lähtee vahva suositus Noore Serlippensille.

Savun ja kavereiden kanssa matkattiin Seinäjoelle tokokokeeseen. Suoritus meni ihan eri tapaan sekoillen kuin aiemmin. Jännitykseni tuntui tuolloin lähteneen vähän lapasesta. Tuolta reissulta jäi kuitenkin hyvä mieli vaikka tuloslappu ei ollut yhtään sitä mitä odotin. Koereissusta voit lukea lisää postauksesta Savun ja Loimun tokomättö 7/2022.

Heinäkuun luetuin Näin opetan luopumista 7/2022

Loppukesälle toivomani viileä antoi odottaa ja niin vain helle keskeytti Savun tokokokeen. Keskeyttäminen osui videollekin, joka löytyy postauksesta Savu ei halunnut - keskeytetty tokokoe 8/2022.  Rallytokokokeessa satoi sentään vettä ja keli oli meille tosi jees. Mutta niinpä vain törppöiltiin siellä, kun kentällä olikin ruokaa kesken suorituksen ja kävelin Savun perään toteamaan että se syö ruokaa. Tästähän seurasi hylky sillä siirtymiseni tulkittiin koiran hakemiseksi. En tiedä kuuliko tuomari lainkaan että kentällä oli ruokaa vai luultiinko minun valehtevan. En tosin tajunnut kysyä uusintamahdollisuutta enkä toistaiseksi ole varma, katsotaanko kasa ruokaa houkutuksen ulkopuolella kohtuuttomaksi häiriöksi vai huonoksi tuuriksi. Kokeesta jäi kuitenkin hyvä fiilis koska ilman omaa mokaani olisi saatu tulos oikein kivoin pistein ja Savu oli kaikenkaikkiaan tosi hieno! 💙

Kesän suosituin postaus Koiramme lehden haastattelu 8/2022

Kesän onnistuin pitämään kalenterin suhteen väljempänä. Selvittiin myös iloksemme melko vähäisillä punkeilla, vaikka tänä vuonna niitä löytyi ensi kertaa myös omasta pihasta ja vielä enemmän parhailta mustikkapaikoilta. Hyttysiä tuntui olevan ihan tolkuttomasti eikä metsässä ollut kellään kivaa. Missä ne kaikki nälkäiset linnut ovat silloin, kun metsä kuhisee verenimijöitä?

Kesän katsotuin video

Heti syyskuun alettua suuntasin Loimun kanssa kahdestaan reissuun. Sovin tietysti töitä samalle reissulle ja kuvasin matkan varrella Jyväskylässä monta hienoa koiraa. Yhden kaverin kanssa emme ehtineet nähdä mutta sattumalta hän oli bongannut Volvoni parkkipaikalla ja tunnistanut Loimun takaluukussa. Terkut Kirpun emäntä jos luet tätä! 💛 Ehkä nähdään ens vuonna!

Matkamme töiden teon ohella jatkui tietysti islanninlammaskoirien leirille ja voi että miten kiva leiri oli tämänkin! Vähän kuin kotiin olisi mennyt ja se on aika kova taso, kun ihan uutena heppuna saapuu rotuleirille. Ens vuonna takuulla uudestaan! Loimu tapasi siskojaan, paljon rotutovereita ja lampaita, sekä osoitti osaavansa retkitaidot erinomaisesti. Leirikertomuksen voit lukea postauksesta Islanninkoirien leiri Kerimäellä 2-4.9 9/2022.

Syyskuun luetuin Näin jatkoin noutokapulan kanssa 9/2022

Samantien issikkaleirin jälkeen Loimu aloitti ensimmäiset juoksunsa. Se tiesi Savulle tukalia aikoja, kun kastroinnista huolimatta sillä on vain lisääntyminen mielessä juoksunartun läsnäollessa. Tärppien lähestyessä Savun reagointi vain paheni ja se lähti hoitoon ystävälleni Netalle. Savu oli tietysti uroskoirana merkannut sohvan (sori 💩) mutta ystävystynyt ja leikkinyt onnistuneesti Emma labbiksen kanssa. Nähtäväksi jää laantuuko Savun oireilu juoksuista ajan kanssa, vai lähteekö se hoitoreissuihin aina Loimun juoksujen tullen. Sitä voisi kuvitella, ettei kastroitu koira reagoi.

Savun ollessa hoidossa me seikkailimme Selkämeren kansallispuistoon. Matkassa oli vähän mutkia ja viimeisimpänä me seisoimme tien varressa tuntemattoman saksanpaimenkoiran kanssa odottamassa löytöeläintalosta noutajaa. Koiran omistaja kuitenkin osui paikalle, ja leppoisa koiraherra pääsi turvallisesti kotiinsa. Takapenkillä istuvat lapseni olisivat tosin halunneet koiran meille ja saattaa olla että tärpit päällä oleva Loimu takakontissa oli samaa mieltä. Jatkettiin matkaa retkelle kuitenkin omalla porukalla 😄

Syksy olikin kelpoa retkeilyaikaa ja Puurijärvi-Isosuon kansallispuistoon matkattiin tapaamaan Savun kasvattajaa.  Molemmat kansallispuistoretket päätyivät blogiinkin postaukseen Selkämeri ja Puurijärvi-Isosuo 10/2022. Loimu on omaksunut retkikoiran taidot hyvin ja koirien ja pikkuväen kanssa pitkospuut taittuvat vikkelästi kohti uusia lintutorneja mennessä.

Vierailimme myös Nuuksiossa, kun Savu kävi kuvausmallina Vauhtivalokuvaaja Emmi Venäläisen kameran edessä. Savu olikin mainio malli hämärässä kuusimetsässä ja kuvaukset hoituivat erinomaisen koiralähtöisesti.

Marraskuun luetuin Loimun tokovalkku 11/2022

Aika pian juoksujensa jälkeen Loimu kuitenkin muuttui vaisuksi. Kaikki säännön vahvistavat poikkeukset on tuntuneet aiemmin osuvan kohdalle, joten epäilin Loimultakin ensimmäisenä pyometraa vaikka tiedän sen olevan tilastollisesti harvinainen. Loimu asioikin sitten eläinsairaalan päivystyksessä ja sen jälkeen vielä kahdesti lähiklinikalla. Säikähdyksellä selvisimme ja ilmeisesti juoksujen yhteydessä huomaamatta jäänyt virtsatietulehdus oli vain päässyt vähän äreäksi.

Syksyn suosituin postaus Loimu eläinsairaalan päivystyksessä 10/2022

Lokakuussa kameraani tuli jokin häiriö ja se lähti takuuhuoltoon. Tämä sekoitti kalenterini täydellisesti ja sattui myös noloja unohduksia kuvattavien osalta kun yritin sekalaisesta kirjanpidostani selvittää keille peruuntumisista piti ilmoittaa. Ei tullut kuvattua kuukauteen muuta kuin jokusia ruutuja huviksi lainakameralla. Vasta kameran puuttuessa tajusin, miten tärkeää valokuvaaminen minulle on. Tai vähintään mahdollisuus valokuvaamiseen.

Retkijalka jatkoi vipatustaan kameran puutteesta huolimatta ja extempore yövyin koirineni Hevonkuusessa. Olin kaavaillut sitä hyväksi harjoittelupaikaksi Loimulle, joka oli aiemmin yöpynyt vain teltassa. Sää oli syksyinen, ilman sadetta selvittiin, mutta taivas pysyi visusti pilvessä.  Lainakameroilla kuvattiin kuvat retkikertomukseen Yö Hevonkuusessa 10/2022.

Marraskuun alussa Loimu täytti vuoden ja siitäkin on fiilistelyjä postauksessa Loimu 1v 11/2022. Mainittakoon kuitenkin myös tässä yhteydessä, että Loimu on ollut kaikkea sitä mitä halusin. Siitä on tullut ihan täydellinen perhekoira ja se on arjessa vauhdikas mutta mutkaton. Treeneissä se haastaa minua sopivasti, sen kanssa on ilo harjoitella ja touhuta kaikkea.

Savun ja tutun kaveriporukan kesken reissattiin Seinäjoelle tokokokeeseen. Suorituksemme olikin taas vaihteeksi ihan erilainen kuin aiemmin. Tunnistin olotilani kokeessa muuttuneen, mutta työnsin ajatukset sivuun enkä halunnut myöntää sitä itselleni. Sain kasattua itseni koepaikalla, mutta kotiin palatessa paha olo murskasi minut. Tai siltä se tuntuu ja taasen ylös noustiin. Kirjoituksia tuolta päivältä Tokokoe Seinäjoki 6.11 11/2022.

Syksyn katsotuin video


Vuoden viimeinen kuukausi ja ensimmäinen talvikuukausi, eli joulukuu. Otin ja repäisin ja kävin Savun kanssa vielä yhdessä tokokokeessa, jonka sen keskeytimme. Ongelma koesuoritusten epäsujuvuudessa onkin syvemmällä kuin luulin ja kirjoitan siitä varmaan lisää myöhemmin. Tokokoe Tamsk 3.12 12/2022

Joulukuussa piti pitää taukoa lajitreenistä ja harjoitella tukitaitoja, mutta olemme tehneet kyllä ihan mitä sattuu vain. Ollaan tavattu myös koirakavereita ja vain hengailtu Talvisia kaverikuvia 12/2022. Väliviikolla matkasimme sukulaisten kanssa Vuokattiin lomailemaan. Loppuvuoden teemani jatkui, eli "mikään ei mennyt kuten piti mennä", mutta reissu kaikkinensa meni kuitenkin kelvollisesti. Koirien kanssa lenkkeily tilapäisesti taajamassa sujui huomattavasti paremmin kuin odotin ja Loimukin pystyi mökillä asettumaan. 

Vuoden 10 luetuinta postausta. Onko näistä joku sun lemppari?


En tiedä kuinka suoraan tai epäsuorasti lukijan mielestä mielenterveys liittyy tai on liittymättä koiraharrastukseen, mutta kirjoitan silti. Tätä ei ole pakko lukea. En vielä tiedä mikä minua virallisesti vaivaa tai syytä sille miksi pääni ei toimi kuten pitäisi. Sen kuitenkin tunnistan, ettei lisääntynyt koejännitykseni ole normaalia jännitystä. Kirjoitin menneeni kokeessa jumiin, mikä on minulle erittäin epätyypillistä. Pienetkin pettymykset ja ihan mitättömät vastoinkäymiset (muussakin kuin koiraharrastuksessa) tuntuvat nykyään murskaavan minut.

Alunperin ajattelin koejännitykseni vain vähän pahentuneen tavanomaisesta. Jännitystä koetaan, kun tehdään jotakin itselle tärkeää. Jännityksen sijaan tunnen kuitenkin valtavaa ahdistusta ja järjettömältä kuulostavaa pahaa oloa (+itsetuhoisia ajatuksia) koesuoritusten aikana ja jälkeen. Tämä ei varmaankaan ole näkynyt kokeissa ulkopuoliselle muutoin, kuin Savun lisääntyneenä haukkumisena. Savu on tiennyt, ettei kaikki ole ihan kohdillaan vaikka itselleni olenkin muuta väittänyt. Tavan arjessani en koe erityistä ahdistusta, mutta itsetuhoisia ajatuksia kyllä. Kun ne alkoivat, laitoin ne unirästin piikkiin ja ne menivätkin usein aika helposti ohi. Nykyään ne eivät mene ohi, eivät ole menneet enää muutamiin kuukausiin.  Se on raskasta.

Mieleni poikkeava reagointi stressiin ja jännitykseen tuli itselleni ikävänä yllätyksenä, mutta kuitenkin selkeänä viestinä siitä etten voi hyvin. On eri asia jännittää asioita mukavasti perhoset vatsassa, kuin kuunnella pään sisällä soivia itsetuhoisia ajatuksia. Ne ajatukset eivät hiljentyneet vaikka halusin, eivätkä ne ole menneet pois kieltämällä niiden olemassa olo. Ne ajatukset joita kukaan tuskin haluaa kuunnella, ovat tervehtineet minua viimeisen parin kuukauden aikana liki päivittäin. Mielen oikut ovat laittaneet asiat uuteen perspektiiviin. Omaa olotilaa ei ollut helppo myöntää itselle, saati kertoa miehelle. Nyt tuntuu kuitenkin kohtalaisen helpolta kirjoittaa tänne. Apua on haettu ja kyllä tästä vielä noustaan, ehkä tämän murheen saa jättää tähän vuoteen. Ongelmat Savun ja minun koesuorituksissa ovat kuitenkin huomattavasti syvemmällä kuin luulin, joten todennäköisesti ensi vuonna en kisaa lainkaan. Tästä kuitenkin lisää ajatuksia tavoitepostauksessa, koska tavotteita on kiva kirjata ilman tuloshaaveitakin.

Onnittelut jos jaksoit kahlata läpi tekstin tänne asti. Tänä vuonna opin paljon ja ensi vuonna otan iisimmin siinä määrin kuin se lumitöiden keskellä pikkulapsiarjessa kera koirien on mahdollista.

Me toivotamme mielekästä ensi vuotta lukijoillemme! 💙

25 joulukuuta 2022

Hyvää Joulua!

© Mira Kaipainen

Jokusia jouluteeman kuvia ja hyvät jouluntoivotukset vielä näin pyhien keskeltä <3

28 kesäkuuta 2022

Savu 6v


Hyvää syntymäpäivää maailman paras Savu ja siskonsa Cismet!

Savu täyttää tänään kuusi vuotta ja pitäähän sitä vähän tunnelmia kirjoitella ylös. Olen onnekas, että Savu on saanut elää tähän synttäripäiväänsä asti. Savu on siis ensimmäinen koirani, joka on tähän ikään asti päässyt. Osin tämä tuntuukin saavutukselta vaikka järjellä tiedän etteivät epäonniset aikaiset loput aiemmilla koirillani olleet minun syytäni. 

Kuusi vuotta yhteistä arkea Savun kanssa on ollut kasvattavaa ja kehittävää näin koiranohjaajan näkökulmasta. Vaikka Savu on varsin leppoisa tapaus, ei se silti ole päästänyt minua helpolla vaan pitänyt hyvinkin nöyränä. Savun kanssa olenkin saanut paneutua koiran tunnetilojen muuttamiseen. Suurimpina koulutuspulmina mainittakoon noutokapula Näin opetin noutokapulan pidon 10/2021 ja ohitukset hihnassa Remmirähjän omistaja 5/2022. Näiden projektien lisäksi olen päässyt perehtymään hyvin perusteellisesti koiran palkkaamisen, sosiaalisen palkitsemisen vahvistamiseen sekä siihen, miten saan koiran sitoutumaan harjoitukseen häiriöistä huolimatta. Savu on ollut hyvin kärsivällinen opettaja, joskaan se ei ole antanut virheitäni juurikaan anteeksi. Minkä on itse mokannut, sen on joutunut itse myös korjaamaan.

Kuusivuotias Savu on arjessa mutkaton tapaus ja treenikentillä tuntuu että olemme vihdoin päässeet vauhtiin. Kaikkinensa kaikki tekeminen on Savun kanssa tosi kivaa. On ollut palkitsevaa seurata koiran kehitysti siinä ohella, kun oppii itsekin uutta. Treeneissä on kivaa ja kuvausprojekteihin Savu on luottomallini. Sen paikalla olemisen vahvuus on olennainen asia, kun otettiin talvella kuutamokuvia öisessä metsässä.

Harrastus- ja retkikoiran tekemisten lisäksi Savu on mitä mainioin perhekoira. Sille pikkuväkemme on hyvin tärkeä ja Savu viihtyy oma-alotteisesti lasten lähellä. Se tykkää seurata leikkejä tarkasti, maata sohvalla lapsen kainalossa lastenohjelmia seuraten ja nukkuu mielellään osan aikaa illalla lapsen vieressä. 

Järjestyksestä ja harmoniasta pitävä Savu on osoittanut joustavuutensa ja mukautuvaisuutensa paitsi lasten, myös rakettina sinkoilevan Loimun kanssa. Pentu on selvästi piristänyt Savua, sillä nyt Savulla on jatkuvasti kaveri jonka kanssa tehdä koiramaisia juttuja. Päivä päivältä vähemmän Savu haluaa eri huoneeseen Loimun kanssa, vaan nykyisellään Savu vastaa lähes kaikkiin Loimun leikkialotteisiin ja tykkää nukkua myös Loimun kanssa yhdessä.

Toivon saavani jatkaa opinmatkaani Savun kanssa vielä monen monta vuotta. Synttäriviikkonsa Savu viettää vesileikeissä, keliolosuhteet ovat sen kaltaiset. Synttärilahjaksi nimitettiin eilistä osteopaattikäyntiä; Savu oli hitusen jumissa, mutta kokonaisuutena varsin hyvässä kunnossa. Kelpaa jatkaa kesän seikkailuja luonnossa ja treenikentillä.

Alla Savun kesätouhuista koostettu video synttäreiden kunniaksi 😊

24 toukokuuta 2022

Kesähaaveita 2022

Kesätoiveita ja treenilista 6/2021

Kesän kynnyksellä ollaan ja viime vuoden postausta lukiessa iski inspiraatio postata uusista kesähaaveista. Tämä teksti ei sisällä treenipohdintoja tai tavotteita, vaikka toki niitäkin on. Kaikkinensa mennään kesä kuten muutkin vuodenajat spontaaneista hetkistä nauttien, kaikelle on aikansa ja paikkansa 😊

Retkeily ja seikkailut päiväseltään ja teltassa yöpyen houkuttelee lämpiminä kesäpäivinä ehdottomasti eniten. Loimu on nyt harjoitellut telttailua kahtena yönä kotipihassa. Sen verran hyvin pentu alkuriehumisen jälkeen selviytyi, että varmasti pääsee varsinaisille telttareissuillekin mukaan.

Joskos reissuun päästään niin toivekohteitani ovat

Telttaillen
- Helvetinjärven Haukanhieta
- Teijon tai Päijänteen kansallispuisto
- Hanko (ollut haaveena monta vuotta, mutta kenties tänä vuonna vasta päästäisiin)

Päiväretkille
- Selkämeren kansallispuisto
- Porin koiraranta

Luonnollisestikin kesällä aikaa kuluu ulkona paljon, oli keli mikä hyvänsä niin valoisuus houkuttelee. Todennäköisesti into valo- ja videokuvaamisesta ei laannu kesällä, vaan kaikenlaista materiaalia tulee napattua talteen. Alle listasin vielä jokusen mielestäni kivan kesätekemisen, jonka voi toteuttaa koiran kanssa tietysti. Jos melomaan pääsen, niin se taitaa olla Savun ja minun kahdenkeskinen retki 😁

Kesätekemiset
- Piknik puistoon tai rannalle
- Uimista ja rannalla hengailua
- Yölenkit ja -treenit, kesäyöt ovat kauniita
- Melonta- tai suppailuhetkiä

Bonus uudet tuttavuudet ja kaverit. Vaikka viihdyn hyvin omassa tai vain tutussa seurassa, on minusta kiva yllättyä positiivisesti uusien tuttavuuksien kanssa. Olipa kyseessä sitten kimppalenkki uusien koiratuttujen kanssa, tai leikkipuistotreffit toisen äidin kanssa. Spontaaneja kohtaamisia odotellessa 😊

Toteutuipa listan toiveista mikään, niin tulen nauttimaan kesän tarjoilemasta kiireettömyydestä. Kun tarkenee ulkoilla kevyemmissä varusteissa, viihtyy pikkuväkikin ulkona kaiken päivää - ja tietysti päiväretkille he tulevat myös. Taitaa tuota pikaa alkaa meidän trangialounaat kotipihassa 😍 

27 marraskuuta 2021

Koiran varustelista retkelle


Vilkku Helvetinjärven kansallispuistossa vuonna 2016

Viime aikaisten retkikertomuksien jälkeen päätin kirjoittaa omat huomioni koiran varustelistaan retkelle lähtiessä. Varusteisiin vaikuttaa paitsi koirayksilön erikoisuudet, myös vuodenaika ja valittu kohde. Itse olen yöpynyt maastossa sekä talvella että kesällä, tehnyt sekä päiväretkiä että muutaman päivän mittaisia minivaelluksia. On ollut onnistuneita retkiä ja varustehankintoja, sekä keskeytyneitä reissuja ja hajonneita varusteita - sekä suuria mokia varusteiden painoarvioissa.

Lyhyesti kantapään kautta oppimisista. Lähdin ensimmäisille reissuilleni täynnä intoa ja itsevarmuutta, mutta ensimmäistä retkeä lukuunottamatta en enää kantanut koiralleni ketjua mukana kytkemistä varten. Ensimmäinen koirani Tuikku ei pysynyt kytkettynä narulla, vaan söi hihnan poikki, joten otin sille kettingin mukaan. Uskon ettei kukaan lukijoistani ole niin pöljä, mutta suosittelen kaiken varalta ensisijaisesti vaijeria koiralle, jota ei voi narulla kytkeä puuhun. Vaijeri on kuitenkin hiukan kettinkiä kevyempää kantaa. Ei myöskään ole pahitteeksi varata etenkään pidempään reissuun varahihnaa/-pantaa/-valjaita. Hieman varusteiden materiaaleihinkin kannattaa kiinnittää huomiota; itsetekemäni fleecehihnat olivat todella kurjat märkinä, eivätkä kuivuneet koko reissun aikana. Eivät päässeet jatkoon.

Mikäli mietit mitä pakkaat itsellesi retkelle niin Luontoon.fi sivuston Varusteluettelot auttavat sinua tässä.


Tuikku Seitsemisen kansallispuistossa vuonna 2015 

Olen myös ensimmäisillä retkilläni käyttänyt koirilla kantoreppuja, joihin pakkasin koirien omat ruuat. Enää meillä ei ole reppua, enkä sellaisen käyttöä myöskään suosittele. Koiraa kun ei varsinaisesti ole tehty kantamaan mitään. Jos tuntuu, ettet jaksa kantaa koiran ruokia maastossa, kannattaa ehkä jättää koirakin matkasta pois. Mikäli kuitenkin koet kantorepun koirallesi tarpeelliseksi, hanki mahdollisimman ergonominen ja hyvin istuva reppu, johon totutat koiran huolellisesti - ja muista, ettei koira voi kokoonsa nähden kantaa kovinkaan raskasta kuormaa. Sinänsä kannattaa pohtia, onko kilon puolin toisin koiranruokaa omassa rinkassasi kovin merkittävä heitto. Ruokaa kuitenkin kuluu retkellä, joten lastihan kenevee päivien kuluessa.

Perusvarusteet retkelle kuin retkelle

- valjaat tai kaulapanta
- talutushihna
- ruokaa
- kuppi
- ensiapupakkaus

Listassa on sellainen setti, jonka pakkaan mukaan pienillekin päiväretkille. Myönnän ensiapupakkauksen silloin tällöin unohtuneen, mutta koska sillekin on tarvetta ollut, pyrin pitämään sen mukana. Ensiapupakkauksessamme on haavasidostarpeita ym. pientä niin koiralle kuin ihmisillekin.

Nykyään tykkään käyttää retkillä pelkkiä valjaita koirallani. Jos koira kulkee koko päivän kytkettynä, ergonomialla on merkitystä. Etenkin jos koira sattuu olemaan sinkoilevaa sorttia, kaulapanta aiheuttaa turhaa rasitetta niskaan. Oletan että jokainen tuntee koiransa ja valitsee varusteet kuten parhaaksi näkee, mutta valjaita kannattaa kyllä harkita. Meillä on valjaissa myös nimilaatta, jos nyt kävisi niin onnettomasti että koira katoaisi maastossa.

Hihnoja käytössäni on ollut monia erilaisia, vaikkapa ne aiemmin mainitut fleecet. Olen käyttänyt aikanaan myös flexiä, mutta yhtään risukkoisempaan retkimaastoon se ei kyllä sovi. Nykyisellä koirallani on kolmimetrinen, pituudeltaan säädeltävä paracordhihna. Savu ei juurikaan vedä hihnassa, joten tämä on toiminut meillä. Mikäli minulla olisi sähäkämpi hihnailija, käyttäisin ilman muuta joustavaa hihnaa. Savullakin on aiemmin ollut kunnon joustolla varustettu remmi, mutta se osoittautui sievästi sipsuttavan koiran kanssa vähän turhaksi.

Päiväretkellekin koiralle on hyvä varata jotakin murkinaa mukaan jos ei palkitsemiseen, niin edes tauolle ajanvietteeksi. Kupistahan ruokaa ei ole pakko syödä, mutta kuppiin voi kätevästi tarjoilla vettä, mikäli ette leiriydy aivan vesistön viereen. Itse olen varannut päiväretkille taukoevääksi pääasiassa rustoja/luita, joiden parissa koirat ovat viihtyneet miltei koko tauon ajan.

Savu Iso-Vuorijärven retkeilyreitillä vuonna 2017

Varusteet vaelluksille (tai edes yhden yön retkelle)

- valjaat tai kaulapanta
- talutushihna
- ruokaa
- kuppi
- ensiapupakkaus
- makuualusta/makuupussi
- koirasta ja vuodenajasta riippuen vaatetta
- pyyhe

Etukäteen on hyvä miettiä, missä ja miten koira viettää yönsä retkellä? Niin telttailua kuin riippumatossa nukkumistakin kannattaa ainakin kokeilla kotipihassa. Vähän pienempi koira (meillä yksi isompikin) saattaa nukkua omistajansa makuupussissa, tai jalkopäässä pussin päällä. Vähänkään isomman koiran kanssa vähintään oma makuualusta tulee kyseeseen. Jälkiviisaana makuualusta olisi ollut tarpeellinen myös talvisilla päiväretkillä. Telttaillessa Savu nukkuu usein oman makuualustani tai makuupussin päällä. Auton viereen leiriytyessä kun kantamuksia voi ottaa enemmän, olen ottanut sille oman taukomaton mukaan. Useimmiten Savu kuitenkin tulee yöllä jalkoihini.

Vähintään makuualustan lisäksi koiralle voi olla hyvä varata vaatetta. Jälleen jälkiviisaus: sadekelillä on ihan perusteltua pukea koiralle sadetakki, jos sen meinaa ottaa illalla telttaan. Vaikka koirani Savu onkin paksuturkkinen ja siten melko säänkestävä, puen sillekin öiksi manttelin. Ei ole koirankaan kiva heräillä yöllä siihen, että palelee, saati että se tekisi kenenkään lihaksille tai nivelille erityisen hyvää. Myönnän, etten itse varsinkaan aloittelijana suoriutunut tällaisista asioista kovinkaan hyvin.

Mikäli koiran tassut ovat kovin rapaiset, voi olla kiva pyyhkäistä niitä ennen telttayötä. Pyyhe tulee tarpeeseen etenkin silloin, jos karvainen retkikaveri suhtautuu vesilätäköihin ja puroihin kovin intohimoisesti. 

Savu Siikanevan soidensuojelualueella vuonna 2017


Varusteet vaihtelevat retken suunnitellun sisällön mukaan. Mikäli taitat retken vesistöissä meloen, tulee koiralla olla pelastusliivit. Tämä ei tarkoita sitä, että koira olisi uimataidoton. Veden varaan pudonnut koira on helpompi nostaa liivien kahvasta takaisin. Lähtökohtaisena oletuksena on, että koira ei putoaisi kyydistä, mutta vahingon sattuessa on hyvä olla asianmukaiset varusteet. Joistain kohteista koirille voi vuokrata tai lainata jopa veloituksessa pelastusliivejä. Lainaamista kannattaa harkita etenkin, jos veneily ei kuulu päivittäisiin harrastuksiinne.

Pohjoisen karut erämaat ovat minulta vielä kokematta, enkä näinollen osaa antaa kummoista näkökulmaa siellä retkeilyyn. Jos jotakin olen sivusta seuraamalla havainnoiniut, niin kivikkoiseen maastoon koiralle kannattaa varata tossut.

Reissuun pakattava ruoka on tietysti sitä, mitä koira muutoinkin syö. Mikäli koira syö lihaa, voi ruuan kuivattaa säilyvyyden parantamiseksi. Talviretkellä pakkaskelissä lihakin toki säilyy ilman kummia ihmettelyjä. Mikäli koira ei ole mahdottoman herkkävatsainen, voi sen toki ennen retkiä siirtää kuivaruualle ja pakata mukaan pelkkiä nappuloita. Näissä kannattaa huomioida oman koiran tarpeet ja makustella sitä, mitä ja miten paljon haluaa ja jaksaa kantaa. Pääpointtina se, ettei ruoka voi vaihtua lennosta toiseen reissussa. Hiukan taitettavasta matkasta ja maaston vaativuudesta riippuen pientä lisäbuustia ruokaan voi harkita. Meidän tapauksessa se ei ole ollut tarpeen, vaan koirat ovat syöneet retkillä normaalia päiväannostaan ja tauoilla extrana luut.

Toivottavasti tästä oli apua ainakin aloittelevalle retkeilijälle. Kuulisin mielelläni, mitkä on teillä tärkeimmät varusteet retkelle kuin retkelle? Kerro toki myös, mikäli listoistani jäi jotain aivan olennaista puuttumaan - se kun on täysin mahdollista, niin ne tavarat saattaa retkellekin lähtiessä unohtua kotiin.

15 syyskuuta 2021

Mitä on hyvä treeniseura?

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt otsikon mukaista aihetta mielessäni ja nyt viimein tämä tuntuu julkaisukelpoiselta. (Pahoittelen kuitenkin ennakkoon mahdollisia kirjoitusvirheitä tai tekstistä välittyviä ajatuskatkoksia.) Aihe on puhututtanut koiraharrastajia myös muualla somessa, mutta minusta tuntui luontevalta pyhittää treeniseurapohdinnoille kokonainen blogiteksti. Postaus on vain minun näkökulmani ja mielipiteeni ja perustuu minun kokemuksiin noin kahdeksan vuoden ajalta. Sinä voit olla eri mieltä ja kunnioitan sitä, olemmehan erilaisia.

Mitä on treeniseura?

Jos joku lukee tätä tekstiä aivan uutena seuraajana, avaan hieman taustaa käyttämälleni sanalle. Treeniseurana en nyt tarkoita koirakerhoja tai yhdistyksiä, vaan yksittäisiä ihmisiä tai omatoimisia porukoita, jotka treenaavat keskenään. Tämä treenaaminen voi olla suunnilleen minkä vain koiraharrastuslajin harjoittelua. Itse olen treenannut muiden kanssa pääasiassa tokoa ja rallytokoa, mutta edellisten koirien kanssa myös vesipelastusta ja hakua.

Koiraharrastajat sopivat keskenään ajan ja paikan, jonne saavutaan harjoittelemaan, treenaamaan, kouluttamaan koiria, juttelemaan jne. Mitä treenit nyt ikinä sisältävätkään.


Millainen treenikaveri olen itse?

Vuosien varrella olen ehtinyt treenata jos kenenkin kanssa ja monenlaisissa eri porukoissa. On ollut kivoja treenejä, mutta myös ikäviä kääntöpuolia uusien tuttujen kanssa; ohareita, koirien sattuttamista, selän takana puhumista, suoranaista arvostelua ja haukkumista, tavoitteideni tai treenini vähättelyä ja koirani moittimista. Joinain kertoina treeniseura on osoittautunut täysin turhaksi; kukaan ei välttämättä vastaa kysymykseen, kaikki selaavat puhelimiaan tai poistuvat paikalta oman vuoronsa jälkeen. Itse olen kokenut kaikista ikävimmäksi sen, että minua on vähätelty tai halveksittu siksi että koirani ovat olleet sekarotuisia.

Ohareiden myötä olen tullut vähän laiskaksi lähtemään kovin kauas uusien treenikavereiden vuoksi, kun ei voi tietää varmaksi, tuleeko kukaan oikeasti edes paikalle. Toisaalta täysin asiattomien huomautusten tai "koulutusvinkkien" johdosta jännitän muiden nähden treenaamista nykyään tosi paljon. Minua jännittää epäonnistuminen ja koirani haukahtelu. Ei niinkään pelkästään siksi mitä minusta sitten ajateltaisiin, vaan että saanko niskaani jälleen lyttäävät kommentit.

Nykyisellään olen itsekin parempi treenikaveri kuin vaikka viisi vuotta sitten. Silloin otin vain kuvia ja puhuin paljon keskittymättä mihinkään 😅 Toisaalta en koe olevani ihan parhaimmillani, sillä joudun nykyään perumaan treenejä tai muuten säätämään aikataulujen kanssa. Haluaisin päästä treenaamaan aina kun joku ehtii ja ehdottaa, mutta toistaiseksi pääsen vain jos saan vastuullani olevan pikkuväen (uudelle lukijalle; Papu 3v ja Pipa1v) jonnekin hoitoon. Näin ollen päiväaikaan ilman lapsia treenaamaan pääseminen on aika tuuripeliä, joskaan minulle ei ole ongelma tokoilla muiden kanssa vaikka klo 22 illalla. Siihen aikaan treeniseuraa ei tosin ole kovin paljoa tarjolla.

Mikäli otan lapset mukaan treeneihin, pääsisin treenaamaan milloin vain. Koen kuitenkin epäreiluksi että minun kanssani treenaamaan tulevan pitäisi toimia vuoroni ajan lapsenvahtina. En olisi itse ennen omia lapsia ilahtunut tällaisesta, sillä minä menin treeneihin vain treenaamaan koiraa, en vahtimaan muiden lapsia. Lasten mukaan ottaminen asettaa myös vaatimuksia sijainnilla; pitää olla turvallista ja ei mielellään muita kulkijoita. Toki treenikaverin koirakaan ei saisi olla pelokas lasten suhteen ja toisaalta taas stressaisin itse sitä että sirkukseni pilaa toisten treenit. Niinpä en juurikaan automaationa ehdottele tai oleta, että pikkuväki olisi kimppatreeneihin tervetullut 😁 Olen kyllä saanut onnekkaasti yllättyä, että kavereiden koirat pitävät pientä sirkusta jo vakiovarusteena yhteisissä treeneissä.

No, ainakin olen sinnikäs sopimaan treenejä ja säätämään ajat ja paikat sopiviksi että pääsisin paikalle - ja ilmoittamaan ajoissa jos en pääsekään. Jos treeneihin saapuu useampi kaveri, käyn yleensä moikkaamassa jokaisen erikseen ja tarjoamassa apuani jos sille on tarvetta. Palautteen antamisessa haluaisin kehittyä, sillä helposti vain kerron mitä kaikkea hyvää koirakon tekemisessä näin. Kriittisen palautteen antaminen ääneen kuitenkin jännittää, sillä en halua loukata ketään. Tekemällä oppii ja harjoittelemalla kehittyy, joten toivottavasti olen vuoden kuluttua jälleen parempaa treeniseuraa. Kuvailisin itseäni kuitenkin reiluksi ja kannustavaksi. Kanssani treenanneet korjatkoon ja oikaiskoon, jos tämä ei pidä paikkaansa.


Kuka sitten on hyvä treenikaveri?

Tuntui loogisemmalta kuvailla itseään ennen, kuin asettaa vaatimuslistaa treenikavereista. Minulle henkilökohtaisesti on se ja sama millainen koira tai millaiset tavoitteet treenikaverilla on. Tärkeämpää on se, kuinka koiraa kohdellaan. Arvostan myös täsmällisyyttä aikataulujen suhteen ja ajoissa ilmoittamista peruutuksen osuessa kohdalle - on mälsää kiikuttaa lapset hoitoon ja ajaa 40km perille vain todetakseen ettei kukaan tulekaan.

Hyvä treenikaveri auttaa siinä missä pyydän; liikkuroi, on häiriönä, ottaa videota tai kiinnittää huomiota tiettyihin asioihin ja kertoo niistä näkemyksensä. Otan mielelläni vastaan myös kritiikkiä, mutta mielellään edes ratkaisun suuntaan olevan vinkin kanssa. Kuten minä, varmasti moni muukin tietää omat heikkoutensa ja puutteensa koiran ohjaamisessa. En siis hyödy Savun haukuskelua tai haistelua koskevista huomioista kovinkaan paljon, sen sijaan neuvot niiden ratkomiseen ovat erittäin tervetulleita.

Koska muiden kanssa treenaaminen on jännittänyt ja jännittää edelleen aika paljon, on hyvä palaute ollut kullan arvoista. Uudetkin treenikaverit ovat nähneet minussa ja koirassani hyvää, ja kiinnittäneet huomiota myös siihen, mitä jo osaamme. Erityisesti mieleen jäi muutaman viikon takaa kommentti Savun haukkumisesta, että sehän on "hyvin informatiivista" (jos tuon palautteen sanoja lukee tätä, niin kiitos paljon 💙). Ja tuo kommentti osui naulan kantaan, Savu ei hauku ilman syytä ja kun kaikki on balanssissa, se työskentelee hipihiljaa.

Sillä on väliä, miten treenikaverilleen puhuu. Ilkeät kommentit eivät vie ketään eteenpäin ja ensisijaisesti koirien takia siellä treenikentällä ollaan, tai ainakin pitäisi olla. Jokaisessa on jotakin hyvää ja jokaisella on täysi oikeus treenata ja oppia hyvillä mielin. Nauraa saa, mutta minusta olisi joskus ollut kiva tietää miksi suoritukseni herätti hilpeyttä. 

Sellainen treenikaveri ja porukka on hyvä, missä voi olla oma itsensä, fiilis on hyvä ja ajastusten vaihdolle ja keskustelulle on tilaa. Viis siitä, missä vaiheessa harrastusuraansa kukin on tai millaisella koiralla harrastaa (kaikki koirat ansaitsevat kivaa yhdessä tekemistä olivat rodultaan mitä vain). Hyvässä seurassa kehtaa epäonnistua ja jos tulee itku, sekin tulee ilosta. Kuvailisin treeniseuraa erinomaiseksi siinä vaiheessa, kun koiran kanssa on mokaillut kentällä oikein huolella, mutta poistuu silti treeneistä hymyssä suin. Ja ilokseni tällaisiin treenikavereihin olen tänä vuonna päässyt tutustumaan.

LISÄYS 16.9.2021 Olen erittäin otettu ja iloinen, että minun ehdottamiani kimppatreenejä varten muutkin ovat viilanneet aikataulujaan ja lähteneet vähän kotikenttäänsä edemmäs treenaamaan. Minulle tuollainen viitseliäisyys kertoo hyvästä asenteesta treenaamista kohtaan ja ajan myötä ahkera puurtaminen palkitaan 😊

Meitä saa kysyä treenaamaan jatkossakin tokoon tai rallytokoon, Pirkanmaalla.

Ota kaikki irti hyvästä treeniseurasta, porukassa on kivempi uskaltaa erehtyä ja oppia!


Kerro ihmeessä mitä ajatuksia tämä herätti, onko sinulla kokemuksia aiheesta tai oletko jo löytänyt erinomaisen treeniporukan jossa harrastaa 😊

15 elokuuta 2021

Ruokapalkan laadun merkitys

Kuluneena kesänä olen joutunut pohtimaan ruokapalkkioita uudelleen ja uudelleen. Lähinnä siksi, että rykäisimme järjestelmällisen suunnittelun lisäksi kapulan pito treenejä reilusti eteenpäin. Palkkiona raaka liha oli aivan avainasemassa. Sen verran olen siis oivalluksia saanut, että päätin jakaa havaintojani myös tänne blogiin. Usein palkkiot (eli siis vahviste, jonka koira saa toivotusta käytöksestä) jaotellaan kolmeen kategoriaan: ruoka, leikki ja sosiaalinen palkka. Käsittelen tässä tekstissä ainoastaan ruokapalkkaa.

Aikanaan minullekin on neuvottu että koiraa tulisi pitää nälässä ennen treenejä. Nykyään tiedän, että tämä on tarpeetonta ja vahingollista - koira ei opi uusia asioita kovin hyvässä mielentilassa, jos ruoka motivoi sitä ainoastaan huutavan nälän vuoksi. Meillä Savu saa liki kaiken ruokansa treenin yhteydessä, mutta en mitenkään erikseen pidä sitä päivää ilman ruokaa.

Vaikka Savu pitää ruuasta ihan yleisestikin, on ruokapalkan laadulla merkitystä enemmän kuin uskoisi. Tavallisella kuivanappulalla Savu tekee helpot tehtävät kohtalaisesti, mutta vauhti ja laatu nousevat heti kun palkkiona onkin possunsydämiä. Vaikeatkin tehtävät alkavat edistyä ja sujua mieleisen märkäruuan tai raa'an lihan kanssa. Jo pelkästään ohitustreeneissä huomaa eron; possunsydänten kanssa Savu tarjoaa kontaktia hanakammin ja malttaa olla haukkumatta. Sen sijaan pelkän kuivamurkinan kanssa (vaikka se olisikin Savun ainoa ruoka sinä päivänä) kontakti katkeilee ja Savu haukahtelee - tilanne on liian haastava.

Vuosien aikana olen käyttänyt ruokapalkkana jos jonkinlaista pöperöä. En voi suositella kenellekään kuivaruokaa ainoaksi palkaksi, saatika kauppojen valmiita treeninameja: nämä ovat usein todella kuivia ja siten vaikeasti nieltäviä - myöskään ainesosaluettelo ei muistuta koiran ruokaan kuuluvia ainesosia. Jos kuitenkin haluaa herkut kaupasta oman kokkailun sijaan, laadukkaat  (mahdollisimman paljon lihaa) märkäruuat ja koiranmakkarat  voivat olla oiva ja maistuva vaihtoehto. Treeninameja voi tehdä myös itse: DIY parhaat treeninamit 1/2017

Useimpien koirien kohdalla ei ole ihan sama, mitä ruokaa niille palkintona tarjoilee. Mitä haastavampi harjoitus tai ympäristö koiralle on, sen enemmän palkkion laatuun kannattaa panostaa. 


Savun lempparit

Raaka liha ja keitetyt possun sydämet

Koiranmakkarat esim. Naturis, pate

Kivikylän lihapullat, nakit

Puolikostea nappula, esim Abaron

Kuivanappula esim Racinel


Lihavoidut ovat meillä pääasiassa päivittäisessä käytössä. Lihapullia tai koiranmakkaroita tulee ostettua koulutuspäiviin, kun tarvitsen jotakin maistuvaa, mutta vähän raakaa lihaa siistimpää herkkua. Puolikosteat nappulat toimivat palkkana kotona ja kotikentillä, mutta aivan näyttävimpiä suorituksia Savu ei niiden eteen tee. Racinelin kuivanappulaa meillä on vielä pussin pohjallinen kaapissa, sitä en käytä kouluttaessa oikeastaan ollenkaan. Kuivanappula on meillä se, mitä syödään ulkoillessa pihanurmelta tai yksinollessa pahvien seasta.

Yleensä ohjeistetaan, että treeninamit tulee vähentää päivän ruoka-annoksesta. Savu saa kuitenkin kaiken ruokansa treeneissä tai päivän touhujen ohella, eikä meillä ole enää vuosiin ollut ruokakuppia käytössä. Koska palkkanamit ovat huomattava osa Savun ruokaympyrää, olen parhaan taitoni mukaan valikoinut herkuiksi mahdollisimman terveellisiä herkkuja. Jos koira syö viikon aikana viisi ateriaansa treeneissä, ei syötävä voi olla pelkkää halpisnakkia.

Suosittelen selvittämään, mistä herkuista sinun koirasi pitää eniten. Laita vaikkapa eri purkkeihin tarjolle useampaa sapuskaa ja katso minkä koira syö ensimmäisenä tai nopeimmin. Tai havainnoi, mitä herkkua koira jaksaa tavoitella intensiivisemmin.

Vaikka palkkiona voi käyttää paljon muutakin, kuin vain ruokaa, on silti hyvä huomioida että ruokapalkkakin sisältää monipuolisesti vaihtoehtoja. "Ruokapalkka ei toimi" tai "ruokapalkka toimii" on hyvin suurpiirteinen toteamus, kun kyseisen ruokapalkkion laatu voi olla koiran silmissä kaikkea mehevästä lihasta sahanpurua muistuttavaan kuivanappulaan.


Ajatuksia treeninameista? Mikä teillä on lemppari tai mikä ei ainakaan toimi?

10 kesäkuuta 2021

Kesätoiveita ja treenilista

Muistan joskus niin kutsuttujen Summer Bucket List postausten olleen suosittuja ja itsekin niitä odotin blogeilta joita seurasin. No, ajat muuttuvat ja nyt on suorastaan vanhanaikaista bloggailla yhtään mistään . Silti täällä porskutetaan, sillä missään muualla ei tekstilaatikkoon mahdu riittävästi merkkejä 😄

Varmasti miltei kaikilla, mutta myös minulla on kesälle sekä toiveita että tavotteita. Tässä blogissa kerron toki vain niistä, jotka liittyvät jotenkin Savuun. Myönnän että muita tavotteita on vähän vähemmän, mutta yhteisesti toivon meille kaikille kivaa kesää.


Retkeily on monipuolinen ja mielekäs ajanviettotapa, mieluiten viettäisin kaiken aikani metsässä.

- Telttaretki Haukanhiedalle

- Päiväretkiä kameran kanssa ulkomuseoihin, kansallispuistot, koiraranta jne.

- Kaupunkipäivä lasketaan tällä erää retkeksi. Haluaisin pistäytyä Savun kanssa ihmisten ilmoilla, sen jälkeen muistan taas miksi oli oikea valinta muuttaa maalle 😆

- Melontaretki ja/tai suppailua. Melomaan haluaisin tosi kovasti, jos vain sää ja lastenvahtien aikataulut osuvat kohdilleen. Kävin melomassa ihan just... siis viime kerrasta on viisi vuotta! Korkea aika hypätä kanoottiin Savunkin kanssa.


Toko ja rallytoko eivät unohdu kesälläkään, mutta kaiken hauskanpidon sekaan on syytä asettaa jokunen tavoite ohjenuoraksi

- Tokoleiri Jämillä, jos vain päästään ja mahdutaan mukaan

- noutokapulan pito on kesän ykkösprojekti. Nyt ollaan vaiheessa kaksi sekuntia ja keppi, kun tavoite olisi tukeva pito oikealla kapulalla. Työtä siis riittää. Tarkoitus on tehdä pidon pohjasta varma, jotta lopulta olisi helppo siirtyä varsinaiseen kapulaan myös häiriöissä. Kun joskus (asennemuutos, aiemmin on kirjoittanut jos) onnistun saamaan kapulan pidon valmiiksi, tulen tekemään aiheesta kokonaisen postauksen siinä toivossa että sen myötä kukaan ei ole yhtä idiootti kuin minä. Jos nyt minkään, niin ainakaan kapulan pidon opettamisen kanssa ei kannata hätäillä ja oikoa.
- kisatreenejä ja häiriöitä, kimppatreenejä. Etenkin asennetreenin kannalta tarvitsisin liikkurointiapua ja toki paikkamakuuseen muita koiria. Kuplamme poksahtelee kun hämmennyn itse, joten tarvitsen rohkeutta ottaakseni tilan haltuun niin treeneissä kuin kokeissa. Harjoitusta siis, etenkin minulle.
- kaukojen uudelleen opettamisen haluan kesän aikana valmiiksi, vaatii enemmän panostusta itseltä kuin koiralta. Aiemmat käskyt ovat olleet istu, maahan, seiso, joista viimeistä ei olla tehty mitenkään valmiiksi. Nyt on tarkoitus opettaa takajalkakaukot ja ns. napakoiksi. Uudet käskyt ovat sit, plats ja up - hirveän vaikeat muistaa ulkoa samalla kun pitäisi pitää käsi paikallaan 😜 Mutta näistä tulee kivat, kunhan viitsin olla huolellinen.
- luoksetulon uudelleen opetus, tavoitteena että Savu juoksisi oikeasti eikä vain hölkyttelisi luokseni. Siinä missä olen panostanut ruudun ja merkin kierron vauhteihin, on luoksetulossa riittänyt pelkkä perusasentoon tuleminen. Emme ole koskaan tehneet mitään vauhtiperusasentoja, mutta ehkä kannattaisi. Luoksetulon kutsu onkin ollut sivu, mutta uudelleen opetuksen myötä käskyksi tulee komps. Oli muuten vaikea päättää yhtään mitään kutsua kun sen pitää merkitä nimenomaan täysiä juoksemista, mutta olla sanana sellainen joka on helppo huutaa ja jota muut eivät tajuaisi käyttää.

- rallytokon ratatreenejä: aina kun on paljon kylttejä se tarkoittaa herkkubileitä. Tällä hetkellä Savun mielenkiinto välillä lopahtaa kylttien keskellä, sillä olen ahnehtinut kokonaisia ratoja aivan liikaa. Tehdään siis paljon asennetreeniä radalla, jotta suoritus olisi näyttävä loppuun asti.
- oikean puolen seuraaminen varmaksi ja selväksi, etenemistä kolmen askeleen junnaamisen sijaan. Oikean puolen seuraamisella pitäisi sujua täyskäännökset, saksalainen, erilaiset puolen vaihdot, molemmat suunnat ja peruuttaminen. Pelkkä "seuraa oikealla puolella", kuulosti ilman edeltävää listaa helpolta jutulta.
- ohjaajan tulisi opiskella voittajan kyltit ennen, kuin alkaa säätämään koiran kanssa - jospa saataisiin liikkeet kerralla kuntoon ilman omaa säätöäni 😁
- houkutuksen häiriöt haltuun, myös hajumaailma. Savu on retkahtanut houkutuksissa hajujen perään, joten näitä täytyy todellakin treenata.


Hyödyllistä ja hauskaa

- temppujen opettelu on ollut mielekästä, mutta kesällä temppujen kanssa on kiva tehoilla. Haluan opettaa Savulle kesän aikana vahvoiksi kuplien puhaltamisen, vilkuttamisen ja kurkkaustempun, muutamia mainitakseni. Muutamia uusiakin temppuja voisin opettaa sen mukaan, mitä meidän temppuringissä keksitään.
- kantarellien etsiminen! En malta odottaa uutta sienisatoa, mutta kantarelleja on vaikea löytää. Olen alkanut esitellä Savulle kuivatun kantarellin hajumaailmaa ja toivon saavani siirrettyä taidon myös metsään ja tositoimiin.
- Savun ja Jouhu-hevosen yhteislenkit. Syvennän omatoimisesti oppimistani ja käymme Savun kanssa tallilla aina kun suinkin pääsemme. Tarkoitus on tutustuttaa Savu ja Jouhu toisiinsa siten, että Savu voisi tulla kärrylenkeille mukaan. Näistä lisää sitten, kun jotain kerrottavaa on. Savu ja Jouhu ovat tavanneet kerran; Savua vähän pelotti, sillä Jouhu oli todella utelias tekemään läheisempääkin tuttavuutta 😅
- kuvia auringonlaskussa ja edes yksi yölenkki. Näissä vähän turhissa joka kesäisissä jutuissani on sitä jotain, mistä tykkään.

26 helmikuuta 2021

Savun viikko päiväkohtaisina kaavioina - aikabudjetti

Instagramissa jaettiin edellisellä viikolla yhden koiralauman aikabudjetti kaaviona. Inspiroiduin aiheesta ja päätin pitää kirjaa samantien koko viikosta. Olen kuullut aikabudjetista aiemminkin, mutta en ole jostain syystä pitänyt kirjaa arjestamme. Pääasiassa koen arkemme olevan leppoisaa ja "ei mitään ihmeellistä", mutta kaavioita katsellessa Savun arki on oikeastaan aika aktiivista - havainnointi viikkomme oli verkkaisemmasta päästä. Ei siis ihme, että koiraani välillä väsyttää, kuten aiemmin kirjoitinkin. Kirjaamani viikko oli meille aika tavanomainen, liikuntaa ja ulkoilua oli hieman tavanomaista vähemmän huonon kelin ja osteopaatti käynnin vuoksi. Viikkorunko noudattelee kuitenkin samaa kaavaa, joskus Savua koskevaa tekemistä on enemmän, joskus vähemmän. Useimmiten vähemmän varmasti riittäisi.

Savulla on kyllä pitkin päivää mahdollisuus levätä ja se lepääkin mielellään. Eteinen on meillä lapsivapaa alue ja toisina päivinä Savu haluaa viettää siellä melko paljon aikaa. Onhan se ainoa tila, jossa voi oikeasti nukkua keskeytyksettä turvallisin mielin. Nukkuu Savu välillä lasten leikkienkin seassa, mutta silloin unta ei kestä niin kauan. Suhteessa tekemisen ja aktiviteetin määrään Savu kuitenkin lepää palautumisen kannalta liian vähän. Tähän tehdään nyt ehdottomasti muutos ja kirjaan kalenteriimme ihan erikseen lepopäiviä Savulle. Vähän useampi yksinolokaan ei takuulla olisi pahitteeksi, sillä yksinolot Savu nukkuu ja varmasti nauttii täydellisestä rauhasta.

Koiran aikabudjetti on kiinnostava aihe ja avaa arkea koiran näkökulmasta ihan erilailla. Suosittelen ehdottomasti havainnoimaan, mitä juuri teidän arki sisältää koiran näkökulmasta. Aiheesta on kirjoittanut mm. Eläinkoulutusblogin Jaana Pohjola. Kaavioita ovat jakaneet myös Paimenlapset ja Koiran hetki.

Meidän aikabudjettiin tavanomaiset kategoria kuten ruoka, eivät sopineet ihan sellaisenaan. Savu syö kupista vain lisät ja pienen kökön lihaa, joten siihen ei kulu aikaa. Tällä hetkellä Savu saa lähes kaiken ruuan treenatessa ja lenkkeillessä. Silloin kun ruoka ei tule taskusta (eli harvoin) Savu syö lihaa kongista tai sokkelosta, aikaa kuluu 10-30min. Kirjoitin alle selvitykset käyttämistäni kategorioista.

Kaavioiden sisällön kannalta lienee myös olennainen tieto kertoa, että olen tällä hetkellä (kuten viimeiset kolme vuotta) kotona lasten kanssa. Yksinoloja Savulle ei siis juurikaan tule, varsinkin nyt kun lasten menoja on meistä riippumattomista syistä peruttu. Yksinoloja ovat siis lähinnä lasten menot, silloin tällöin tunti tai pari. Kirjaan viikon aikabudjetit varmasti uudelleen, kun elämäntilanteemme joskus muuttuu.

Alla kategorioiden selitykset.

Treeni: tempputuokio, hajutreenit, toko/rallytoko, jumppaa

Sosiaalista: rapsuttelua ja oleskelua, lasten paijattavana olemista, lasten leikkien seurailua, ruokailun seuraamista ja sen jälkeistä lattian/astioiden nuolemista

Lepo ja oleskelu: makailua ja/tai omissa oloissa oleskelua, todennäköisesti Savu nukkuu osan tästä ajasta

Ulkoilu: aamu- ja iltaulkoilut, lelulla leikittämistä, ajan viettoa omassa pihassa, kanien ja lasten touhujen seurailu

Liikunta: lenkkeily hihnassa, vapaana, maastossa, tiellä, ahkion vetäminen, leikkimistä yhdessä, tapahtuu omalla väellä tai koirakavereiden kanssa.

Autoilu: matkustamista autossa, maisemien katselua, lepäämistä, yleensä yli puolen tunnin matkoilla nukkumista.

Nukkuminen: kun Savu on ollut todistettavasti unessa kauemmin kuin pikkuhetken; pääasiassa yöllä ja lasten päiväuniaikana iltapäivällä




Päivä 1
14h nukkumista yöllä ja iltapäivällä.
4h yhteensä lepoa ja oleskelua päivän mittaa, ei aivan yhtä jaksoisesti. Kerran Savu halusi eteiseen lapsilta rauhaan.
3h 20min  sosiaalista oleskelua. Savu viihtyi hetken lasten paijattavana, vähän pitkäkestoisemmin haki päivän aikana rapsutuksia minulta. Yli tunnin verran Savu vietti aikaa ruokapöydän vieressä (tai lattialla makaamassa) ruokailuamme tarkkaillen. Yhteensä peräti 40min Savu käytti aikaa astioiden, syöttötuolin ja lattian nuolemiseen ruuan muruista ja kastiketahroista.
1h 35min ulkoilua omassa pihassa. Savu sai osan ruuastaan käsittelytoimien yhteydessä, kun harjoittelimma harjaamista. Savu haki myös lelua lumihangesta, mutta pääasiassa puuhasteli vapaana omiaan; myyrysti, söi kaninpapanoita ja seuraili lasten touhuja.
1h liikuntaa, josta Savu oli hetken aikaa hihnaan kytkettynä. Kävimme minimikävelyllämme 3km lenkin. Lenkki sisälsi lelulla leikkimistä, hankijuoksua ja ahkion vetämistä. Savu sai osan ruuastaan lenkillä palkkioksi luoksetuloista. 
15min treeniä taukoineen, vapaamuotoinen tempputuokio ja pientä jumppaa. 




Päivä 2

15h nukkumista yöllä ja iltapäivällä.
3h yhteensä lepoa, pääasiassa puoliunessa ja eri tilassa kuin lapset.
2h  sosiaalista oleskelua, ruokailun seuraamista ja astioiden nuolemista.
3h 45min liikuntaa, josta Savu oli hetken aikaa hihnaan kytkettynä. Kävimme kahdesti jäällä, aamupäivällä koko perheen kanssa ja iltapäivällä kaverin kanssa. Aamupäivän lenkillä Savu myös leikki ja juoksenteli lelun kanssa.
15min yhteensä treeniä taukoineen ja kahdessa erässä. Aamulla vapaamuotoista temppuilua ja illalla haistelutreenit.






Päivä 3
14h nukkumista yöllä ja iltapäivällä. Mahdollisesti enemmänkin. 
3h sosialisointia, paijattavana olemista ja ruokailujen seuraamista. Tiskeissä ei tänään ollut juurikaan kastiketta tmv, joten aikaa astioiden nuolemiseen kului vain muutama minuutti. Sen sijaan ruokailujamme Savu seurasi yhteensä noin tunnin. Aamuun kuului haistelutreeni, mutta siihen kului vain muutama minuutti. Osteopaatin käsittelyssä Savu oli tunnin. 
2h 40min oleskelua ja lepäämistä. Tänään Savu viihtyi aika paljon omissa oloissaan ja todennäköisesti nukkui huomattavan osan lepäämisajastaan. 
2h autolla ajamista. Autossa Savu pääasiassa lepää, ehkä nukkuukin, mutta katselee myös maisemia. Ajoimme kaupungille osteopaatille ja sieltä mummulan kautta kotiin. 
1h 10min ulkoilua omassa pihassa, sisältäen muutaman minuutin aamu- ja iltapissaulkoilut. Savu söi osan päivän ateriasta ulkona ja puuhaili pääasiassa omiaan. 
1h 10min liikuntaa, kun kävimme hihnalenkillä viemässä Papun kerhoon. Osan ruuista Savu söi lenkillä, sillä ohituksia tuli useampi. Matkaa kertyi 5,5km, josta noin puoli kilometriä juoksimme, jotta saimme Pipan nukahtamaan rattaisiin.









Päivä 4

12h pelkkää nukkumista. Pikkuväki heräsi aamulla jo viideltä, jolloin Savu siirtyi eteiseen jatkamaan uniaan. Treenin jälkeen ja uudestaan iltapäivällä Savu nukkui lisää.
4,5h lepäilyä ja oleskelua. Muulla perheellä oli siivouspäivä, joten Savu makaili omassa mökissään.
3h sosiaalista olemista, kaiken tarkkailua ja toiveikkaana ruokailujen seuraamista. Astioiden nuolemiseen kului taas tovi. Pieni treeni tehtiin, tosin enemmän lihasjumppaa aivohommien sijaan. Savu pyysi etenkin Papulta rapsutuksia.
3h yksinoloa, kun muu perhe oli asioilla. Uskon Savun nukkuneen suurimman osan ajasta.
1,5h ulkoilua ja liikuntaa, kun kävimme hihnalenkillä jäällä. Eilisen osteopaattikäynnin vuoksi en päästänyt Savua riehumaan.




Päivä 5

11h tavanomaista yöunta.
5h lepäilyä ja oleskelua, aamulla iltapäivällä kotona käydessä ja illalla. Kaikkea aikaa en Savua seurannut, mutta se on hyvin todennäköisesti nukkunut suuren osan tästä ajasta.
4h autoilua, jonka kirjasin erikseen, sillä Savu sekä lepäsi, että katseli maisemia ja oli osan aikaa myös sosiaalinen matkustaessaan kavereidensa kanssa. Matkaa kertyi reilusti, kun ajoimme retkikohteeseen ja sieltä kotiin, sekä kun haimme kaverin lenkille, palautimme kotiinsa ja ajoimme takaisin omaan kotiin.
2h sosiaalista ulkoilua retken ja koirakavereiden merkeissä. Kävelemämme reitti oli lyhyt ja tahti verkkainen koska Papukin käveli, joten ei tätä kehtaa liikunnaksi merkata. 
1,5h liikuntaa, kun kävimme jäällä. Savu rallatti koirakavereidensa kanssa.
30min sosiaalista meidän kanssa, kun Savu seuraili aamu- ja iltapalasyömiset, sekä oli rapsuteltavana.




Päivä 6

13,5h nukkumista.
4h oleskelua.
2h ulkoilua sekä omassa (kanien kanssa), että mummulan pihassa.
1,5h autossa matkustamista kyläreissuun ja takaisin.
1,5h liikuntaa, lenkkeilimme jäällä ja alkulenkistä reviteltiin narupallon kanssa. Savu sai osan ruuastaan lenkillä.
1h sosiaalista oleskelua, rapsuttelua ja ruokailun seuraamista.
30min tokojumppaa taukoinensa, sekä käsittelytoimien harjoittelua.






Päivä 7 
14h vähän tavallista pidempi yö ja tavanomaiset päivänokoset. 
3,5h lepäilyä, koska ns. vapaapäivä. 
4,5h sosiaalista oleskelua, rapsuttelua, ruokailujen seurailua ja vieraitakin kävi. Savu oli tänään erityisellä paijaustuulella. 
1h ulkoilua omassa pihassa, jossa Savu samalla ruokaili. 
1h liikuntaa, kun kävimme lenkillä. Savu oli pääasiassa irti ja osan lenkistä potkukelkkailin reippaammin Savun ravatessa perässä. 


Yhteenveto : tämä viikko oli hieman poikkeuksellinen, joskin rauhallisemmasta päästä. Esim. juuri havainnointiviikolla lenkkirutiinit poikkesivat normaalista, kun koko alkuvuoden olemme tehneet viikottain 2-3 hihnalenkkiä jne. Kelien parantuessa ja päivän pidetessä liikuntamme karkeasti ottaen tuplaantuu, siinä missä ulkoilu triplaantuu. Savun arjessa on kuitenkin tapahtumaa muutenkin vähän enemmän, kuin olen arvellut. 

Jatkoa varten kirjaan kalenteriin yhden oikean vapaapäivän, kun tällä hetkellä ns. vapaata on silloin kun sattuu. Pidän myös täsmällisemmin kiinni siitä, että lajitreeniä tehdään max kolmesti viikossa. Muutoin useammin treenaaminen tapahtuu laadun kustannuksella ja tappaa koiran innon. Koska tavallisesti käymme kahdesti viikossa hihnalenkillä harjoittelemassa ohituksia, olisi suotavaa, ettei tokoa treenattaisi isosti samana päivänä. 

Koirat ovat tietysti yksilöitä ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Savun tavallinen arki on ilman treenejäkin aika puuhakasta, joten harrastusten kanssa täytyy varoa yliväsyttämästä koiraa. Vapaamuotoisesta aamutemputtelusta en ota stressiä, mutta määrätietoisempaan treenaamiseen minun tehtävä tarkempi suunnitelma Savun palautuminen huomioiden. Pienemmällä mutta tehokkaammalla treenimäärällä etenemme paremmin, kuin "joka päivä vähän kaikenlaista" tyylillä. 

Suuret kiitokset, mikäli jaksoit lukea tänne asti! Mikäli kaaviot tai touhumme herättivät kysymyksiä, nakkaa kommentilla. Vastaan ihmetyksiin mielelläni.